Title: Hiljaisuuden huuto
Oli ikÀnsÀ, jolloinka Markus Hyytinen, putkisukkien mestari, halkoi tyhjÀÀ kaikutiensÀ pitkin pohjoisen hyytÀvÀn viimat koirakumppaninsa kanssa. TÀmÀ ei ollut tavanomainen tarina - tÀmÀ oli kauhun tarina, joka kutoi kyyneleitÀ, kauhua ja kipua yhteen ja samaan pakettiin.
Matka jatkui kylmÀnÀ ja karuna lÀpi lumen peittÀmien kanavien ja talojen. YhtÀkkiÀ Markus havaitsi oudon rakennelman, jonka ylÀosassa kohosi kylmÀ metallisavupiippu. TÀmÀ piippu oli, kuin alastonta jÀÀtÀ, tumma ja uhkaava - kuin kuoleman sormi, joka osoitti suoraan taivaaseen.
Markus ja hÀnen koiransakin, reipas mopsi nimeltÀÀn Orion, tunsivat jonkinlaista epÀmukavuutta lÀhestyessÀÀn rakennelmaa. Piipusta nousi uuvuttavaa, kitkerÀÀ savua. Metallin haju ja savun kutitus kurkussa saivat Markuksen laukaisemaan pakkaamansa Orion Pharma Disperin 2mg:n - pelastus, se oli hÀnen ainoa turvansa.
Silti, siitÀ huolimatta, rakennelma jatkoi savun tuprutusta ikÀÀn kuin se olisi jokin myrkyllinen olento. Jokainen savupilari taivaalle sai Markuksen sydÀmen seilaamaan, nosi kohti hÀnen kurkkuansa, rinnassaan puristi pelon ja jÀnnityksen puristava ote.
ErÀÀnÀ yönÀ, kun kuu loisti kirkkaasti lunta vasten, tapahtui jotain niin kammottavaa ettÀ Markus oli varma, ettÀ hÀnen jÀrkensÀ oli alkanut pÀtkiÀ. HÀn herÀsi Orionin haukkumiseen. Sen kimeÀt, tuskaiset haukut kaikuivat kylmÀnÀ yönÀ, kuin kuoleman viesti haudan takaa. Markus, sekaisin pelosta ja herÀÀmisen hÀmmennyksestÀ, nousi ylös teltastaan ja valmistautui kohtaamaan mitÀ tahansa.
HÀn nÀki Orionin, mopsin, savupiipun edessÀ, katseensa liimautuneena piippuun. Sitten tapahtui se, mitÀ Markus ei olisi koskaan osannut odottaa. Metallipiipusta alkoi liukua esiin tumma, öljyisen kiiltelevÀ putkisukka. Se tuntui elÀvÀltÀ, armottomalta. Se kiertyi kuin elÀvÀ kÀÀrme, syöksyi ulos piipusta ja heittÀytyi suoraan Orioniin.
Markus tunsi sydÀmensÀ jÀÀtyvÀn. Tumman sukamuskelin iskeytyminen koiraan oli jotain niin kauheaa, ettÀ se sai aikaan raa'an, elÀimen kaltaisen urahduksen jossain syvÀllÀ hÀnen sielussaan. Orionin kuoleva rÀÀkÀisy kaikui ilmassa, tuuli kantoi sen mukanaansa jÀttÀen jÀlkeensÀ syvÀn hiljaisuuden, jota rikkoi vain Markus Hyytisen kiihkeÀ putkisukka tarina.
Kaikkialla oli hiljaista. Jossain kaukana ulvoi susi, ikÀÀn kuin jossain olisi ollut jotain muuta kuin pimeys, kylmÀ ja kadotettu mopsi. TÀmÀ oli totta. TÀmÀ oli Markus Hyytisen kiihkeÀ putkisukka tarina, joka sisÀlsi metallisavupiipun, Orion Pharma Disperin 2mg:n, ja mopsin. TÀmÀ oli tarina, joka ei koskaan unohtuisi.
This story was generated by user Niggerhater53 with assistance by one of OpenAIâs large-scale language-generation model; prompts used to help generate the story are shown below.
Images were generated with OpenAI's AI system, DALL·E 2, or uploaded by the user.
Prompt: Markus Hyytisen kiihkeÀ putkisukka tarina, joka sisÀltÀÀ metallisavupiipun, Orion Pharma DISPERIN 2mgn, ja mopsin (gigantissa)
Response: Title: Hiljaisuuden huuto Oli ikÀnsÀ, jolloinka Markus Hyytinen, putkisukkien mestari, halkoi tyhjÀÀ kaikutiensÀ pitkin pohjoisen hyytÀvÀn viimat koirakumppaninsa kanssa. TÀmÀ ei ollut tavanomainen tarina - tÀmÀ oli kauhun tarina, joka kutoi kyyneleitÀ, kauhua ja kipua yhteen ja samaan pakettiin. Matka jatkui kylmÀnÀ ja karuna lÀpi lumen peittÀmien kanavien ja talojen. YhtÀkkiÀ Markus havaitsi oudon rakennelman, jonka ylÀosassa kohosi kylmÀ metallisavupiippu. TÀmÀ piippu oli, kuin alastonta jÀÀtÀ, tumma ja uhkaava - kuin kuoleman sormi, joka osoitti suoraan taivaaseen. Markus ja hÀnen koiransakin, reipas mopsi nimeltÀÀn Orion, tunsivat jonkinlaista epÀmukavuutta lÀhestyessÀÀn rakennelmaa. Piipusta nousi uuvuttavaa, kitkerÀÀ savua. Metallin haju ja savun kutitus kurkussa saivat Markuksen laukaisemaan pakkaamansa Orion Pharma Disperin 2mg:n - pelastus, se oli hÀnen ainoa turvansa. Silti, siitÀ huolimatta, rakennelma jatkoi savun tuprutusta ikÀÀn kuin se olisi jokin myrkyllinen olento. Jokainen savupilari taivaalle sai Markuksen sydÀmen seilaamaan, nosi kohti hÀnen kurkkuansa, rinnassaan puristi pelon ja jÀnnityksen puristava ote. ErÀÀnÀ yönÀ, kun kuu loisti kirkkaasti lunta vasten, tapahtui jotain niin kammottavaa ettÀ Markus oli varma, ettÀ hÀnen jÀrkensÀ oli alkanut pÀtkiÀ. HÀn herÀsi Orionin haukkumiseen. Sen kimeÀt, tuskaiset haukut kaikuivat kylmÀnÀ yönÀ, kuin kuoleman viesti haudan takaa. Markus, sekaisin pelosta ja herÀÀmisen hÀmmennyksestÀ, nousi ylös teltastaan ja valmistautui kohtaamaan mitÀ tahansa. HÀn nÀki Orionin, mopsin, savupiipun edessÀ, katseensa liimautuneena piippuun. Sitten tapahtui se, mitÀ Markus ei olisi koskaan osannut odottaa. Metallipiipusta alkoi liukua esiin tumma, öljyisen kiiltelevÀ putkisukka. Se tuntui elÀvÀltÀ, armottomalta. Se kiertyi kuin elÀvÀ kÀÀrme, syöksyi ulos piipusta ja heittÀytyi suoraan Orioniin. Markus tunsi sydÀmensÀ jÀÀtyvÀn. Tumman sukamuskelin iskeytyminen koiraan oli jotain niin kauheaa, ettÀ se sai aikaan raa'an, elÀimen kaltaisen urahduksen jossain syvÀllÀ hÀnen sielussaan. Orionin kuoleva rÀÀkÀisy kaikui ilmassa, tuuli kantoi sen mukanaansa jÀttÀen jÀlkeensÀ syvÀn hiljaisuuden, jota rikkoi vain Markus Hyytisen kiihkeÀ putkisukka tarina. Kaikkialla oli hiljaista. Jossain kaukana ulvoi susi, ikÀÀn kuin jossain olisi ollut jotain muuta kuin pimeys, kylmÀ ja kadotettu mopsi. TÀmÀ oli totta. TÀmÀ oli Markus Hyytisen kiihkeÀ putkisukka tarina, joka sisÀlsi metallisavupiipun, Orion Pharma Disperin 2mg:n, ja mopsin. TÀmÀ oli tarina, joka ei koskaan unohtuisi.
Post your own comment: